Olen esittänyt erinäisiä ideoita, jotka on tarkoitettu epin parantamiseen. Niitä voi toki käyttää myös keskustelujen pilaamiseen:

Esitä uskomuksesi. Kommentoi, ettet pysty nyt perustelemaan sitä kunnolla, koska suullinen kommunikaatio on lokaalia. Jos joku on eri mieltä, kysy skeptisellä äänensävyllä “miksi uskot mitä uskot?”, jolloin puolustuksen omainen vastaus on helppo tulkita rationalisointina. Jos vastauksessa on monitulkintaisuutta, kritisoi toista matalan informaation väitteiden esittämisestä ja sumuisesta ajattelusta. Joka tapauksessa olet kyllä kuullut nämä pointit aiemminkin ja tässä hyökätään helppoa maalitaulua vastaan, eikä käsitellä sitä, miksi järkevät ihmiset ovat asiasta eri mieltä. Esitä joitain näkemyksiäsi aiheeseen liittyen. Jos toinen osapuoli ei vakuutu niistä, sano väheksyvästi “no ei ole minun tehtäväni vakuuttaa sinua mistään”. Väleihin voi ripotella tilanteeseen sopivia syytöksiä erilaisiin ansoihin, harhoihin ja vinoumiin lankeamisesta.

Seuraavaksi pilaan vitsin ja sanon pointtini suoraan:

  • Suullinen kommunikaatio on lokaalia -ajatusta ei kuulu käyttää perusteluna sille, ettei avaa näkemyksiään. Jos asia on vaikea selittää, niin voi toki huomauttaa, että tämä on vaikea selittää. Jos taas aika tai energia ei riitä aiheen käsittelyyn, niin voi vain sanoa että “en nyt jaksa/ehdi syventyä tähän”.
  • “Miksi uskot mitä uskot?” -kysymys on tarkoitettu omien uskomusten reflektointiin, ei yleispäteväksi kommentiksi, jolla epäillä muiden ihmisten uskomuksia. Siihen ei kuulu taka-ajatusta uskomuksen vääryydestä, eikä siihen kuulu luoda sellaista skeptisellä äänensävyllä.
  • Puhe ei ole eksaktia, epämääräisyydestä syyttäminen on miltei yleispätevä vasta-argumentti.
  • En suosittele toisen osapuolen reflektointikyvyn kritisoimista.
  • Perusteettomat syytökset olkiukkojen kimppuun hyökkäämisestä ovat itse asiassa huono juttu.
  • “Ei ole minun tehtäväni vakuuttaa sinua mistään” kuulostaa juuri siltä, mitä joku sanoisi halutessaan vakuuttaa toisen.
  • “Kenellä on eniten vinoumia” -kilpailun voittajan selvittäminen harvemmin edistää itse asian ymmärtämistä (ja harvoin päättyy hyvin).

Miksi tuon tämän esiin? Koska sanottaessa “ihmisillä on vinoumia” jotkut kuulevat “minulla on vinoumia” ja jotkut “muilla on vinoumia”. Puhuttaessa ihmisten huonosta epistä joillekin tulee mieleen hetket, jolloin heillä on ollut huono epi, joillekin taas tilanteet, joissa muilla on ollut huono epi. Tarjottaessa työkaluja jotkut miettivät, olisiko niitä hyötyä heille, jotkut taas sitä, olisiko niitä hyötyä muille.

Ja jälkimmäisen henkilön käsissä työkalut saattavatkin muuttua aseiksi, joita käytetään keskustelun voittamiseen.

Olisi tietysti väärin väittää, että ihmiset asettuvat siististi näihin kahteen lokeroon tai että kyseessä olisi henkilön fundamentaali ominaisuus. Yksittäislläkin ihmisellä käytös vaihtelee esimerkiksi aiheen tai mielialan mukaan. Harvassa ovat ne, jotka eivät joskus näytä huonoja puoliaan.

Toisaalta olisi myös väärin sanoa, etteikö ihmisten välillä olisi eroja. En siis sano “sinä olet ihan yhtä altis väärinkäyttämään työkaluja” tai muuta vastaavaa hölynpölyä. Tyydyn sanomaan, että uusia työkaluja voi käyttää epärehellisesti aseina muita vastaan, eikä edes erityisen harvinainen sellainen.

En myöskään sano “ei saa ajatella, että toisella osapuolella on huono epi”. Olen kirjoittanut siitä, kuinka ihmisillä välillä on huono epi. Olenkin kertonut, kuinka tämän kiistäminen voi johtaa liian kohteliaisiin tulkintoihin, käsitellyt haitallista sovinnollisuutta ja puhunut voimista, jotka työntävät ihmisiä kohti “enhän minä voi tietää paremmin kuin muut” -tyyppistä ajattelua.

(Tämä vaikuttaa hyvältä kohdalta muistuttaa, että sitä voi käyttäytyä kohteliaasti tekemättä liian kohteliaita tulkintoja ja että oikean tyyppinen sovinnollisuus on hyve. “Toisella ihmisellä on huono epi” ei oikeastaan implikoi “käyttäydyn ilkeästi häntä kohtaan”.)

Ja en sano, etteikö hyvään epiin liittyviä konsepteja saisi ottaa esiin (vaikka esimerkiksi vinoumien nostaminen produktiivisella tavalla voi olla hankalaa). Minusta ei ole mikään salaisuus, että ihmiset usein aliarvioivat jakaumien leveyttä tai keskittyvät helppojen maalitaulujen mollaamiseen. Myönnän, että olen joskus itsekin saattanut puhua tutuilleni näistä aiheista.