“On siinä hyviäkin puolia, että…”

“On monia ihmisiä, jotka…”

“On sillä vaikutusta, että…”

“On mahdollista, että…”

Monet ihmisten kommenteista ovat oikeastaan melko mitäänsanomattomia siinä mielessä, että ne ovat selvästi tosia.

Esimerkiksi juuri tuo äskeinen virke: ihmisiä on paljon ja he puhuvat paljon, joten käytännössä varmasti puheiden joukosta löytyy monia kommentteja, jotka ovat mitäänsanomattomia. Silti tällaiset kommentit tuntuvat kertovan jotakin. Ihmiset nimittäin saavat välitettyä ajatuksia toisilleen, ainakin välillä.

Jos minä kirjoitan “monet ihmisten kommenteista ovat sellaisia, että…”, en oikeasti halua sanoa “on olemassa monta ihmisten esittämää kommenttia, jotka…” Minulla on jokin kiinnostavampi pointti. Kenties, että tämä on yleinen ilmiö, tai että tämä on asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Ja tämä on se, mitä väitteen esittäminen kommunikoi.

Kuvitellaan sitten seuraava tilanne:

Anna: “Ihmisillä on status quo -vinoumaa – siis taipumusta ajatella, että nykytilanne (‘status quo’) on hyvä ja mitkä tahansa muutokset ovat pahoja. Pidän tätä huonona asiana. Tämä vinouma on yksi syy sille, ettei huonoille asioille tehdä mitään eikä asioita kehitetä.”

Bella: “On siinä hyviäkin puolia, että ihmisten preferensseissä on vinoumaa nykytilanteen suuntaan.”

Bellan väite on yksi esimerkki väitteestä, joka on kirjaimellisesti tulkittuna tosi. Hänellä on siis varmaankin jokin kiinnostavampikin pointti. Mutta mikä?

Ensimmäinen mahdollinen ongelma on se, että tällaista kiinnostavampaa pointtia ei oikeastaan ole. Aiheesta keskustellaan lisää ja Anna yrittää selvittää, mitä mieltä Bella on, mutta hänellä ei olekaan mitään erityistä mielipidettä. Hän vain esitti tällaisen huomion. Sehän on selvästi tosi.

Toinen ongelma: entä jos Anna on väitteen kanssa eri mieltä? Ei siis kirjaimellisen tulkinnan kanssa, vaan niiden kiinnostavampien ajatusten kanssa, joita Bella yrittää välittää. Tai ehkä Anna on eri mieltä joistakin (muttei kaikista) luontevista tulkinnoista. Mitä Anna voi tehdä?

Sanoa “olen eri mieltä”? Vaikuttaa huonolta idealta, koska taas, väite on kirjaimellisesti tulkittuna tosi. Vastata johonkin luontevaan tulkintaan ja sanoa, miksi on sen kanssa eri mieltä? Kuulostaa siltä, että Bella tulee vastaamaan “tuo ei ole minun pointtini”, tai päädytään muuten puhumaan ristiin. Ehkä Annan kannattaa siis pyytää tarkennusta? Hyvällä tuurilla keskustelu etenee konkreettisempiin väitteisiin. Vaihtoehtoisesti Bella saattaa vastata toisella ympäripyöreällä väitteellä. Tai ehkä Bellalla ei tosiaan ollut mitään erityistä mielipidettä ja ei ole mitään tarkennettavaa.

Ja entä jos aihe olisikin ollut toinen ja Bella olisi sanonut “maailmassa on miljoonia köyhiä samalla kun rikkaat omistavat huvipursia”? Väite on kirjaimellisesti tosi: maailmassa on miljoonia köyhiä, maailmassa on rikkaita ihmisiä, jotka omistavat huvipursia, ja nämä asiat tapahtuvat samaan aikaan. Silti väitteellä luodaan tietynlainen mielikuva ja vihjataan joitakin muita asioita, jotka kuitenkin jäävät epäselviksi ja joita on siten vaikea käsitellä.

Tällaisten matalan informaation väitteiden keskeinen ongelma on se, että ne ovat kaikki tosia eivätkä siten tee eroa totuudenmukaisempien ja vähemmän totuudenmukaisten väitteiden välille. “On siinä hyviäkin puolia” soveltuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Jotkut asiat ovat oikeasti parempia kuin toiset, mutta kommenteilla kuten “kaikilla asioilla on huonot puolensa” saadaan häivytettyä nämä erot.

Ihmisten uskomukset ovat usein epämääräisiä ja sumuisia. Koska kieli heijastaa ajatuksia, tulee tällöin helposti esitettyä matalan informaation väitteitä. Tällä epämääräisyydellä taas on seurauksia uskomusten muuttamiseen ja totuudenmukaisuuden selvittämiseen. Harvoin tulee tilanteita, joissa tulee selkeä viesti “olit väärässä” – sitä harvemmin, mitä epämääräisempiä uskomukset väitteet ovat.

Jos esimerkiksi olen mieltä “on paljon ihmisiä, jotka ovat käyneet kotikoulua”, voin varmaankin netistä löytää muutaman ihmisen, jotka kertovat olleensa kotikoulussa (tai parempaa: löytää tilastoja asiasta). Varmaan heitä on paljon joillakin sanan “paljon” tulkinnoilla ja olen siten oikeassa, eikö? Missä tilanteissa toteaisin, että tällaisia ihmisiä ei ole paljoa, ja myöntäisin olleeni väärässä?

Ratkaisu on keskittyä uskomuksiinsa eli odotuksiinsa: miettiä, millaisia odottaa määrien olevan, ja verrata odotuksiaan todellisuuteen. Asian selvittyä ei tule tulkita sanomisiaan mahdollisimman myötämielisestä näkökulmasta, vaan miettiä “Oliko tämä sitä mitä etukäteen odotin? Olenko yllättynyt?”

Tämä on hienovarainen prosessi. Välillä ihmiset rationalisoivat ja kääntävät tilanteen omaksi edukseen niin selkeästi, että muutkin huomaavat sen. Suurilta osin valikoivat tulkinnat tehdään kuitenkin piilossa oman pään sisällä, missä muut eivät sitä näe. Usein sitä ei huomaa edes itse.

Jos väitteensä muotoilee ympäripyöreästi, voi vastakkaista informaatiota saadessaan rationalisoida sumuiset ajatuksensa toisiksi, eli voi alitajuisesti todeta “tuo ei ole mitä minä tarkoitin (tai uskoin)” ja vaivihkaa muuttaa uskomuksensa johonkin muuhun samalta kuulostavaan. Puhumattakaan siitä, jos mistään ei tule varmaa tietoa, kukaan ei todista sinua vääräksi, vaan saat “vain” probabilistista evidenssiä uskomusta vastaan – eihän sinun silloin täydy muuttaa näkemyksiäsi, vaan voit edelleen pitää kiinni vanhoista uskomuksistasi.

Matalan informaation väitteet eivät kuitenkaan ole aina huonoja. Kuten alussa mainitsin, niillä saadaan silti välitettyä ajatuksia. Väitteiden tutkiminen niiden totuusarvon kautta onkin usein väärä näkökulma, ja usein on parempi miettiä prosessia, joka ne synnyttää: Mikä johtaa tämän väitteen esittämiseen? Mitä sillä halutaan kommunikoida tai saavuttaa? Mitä tämä kertoo ihmisen ajatuksista?

En tarkoita tätä niin, että ylianalysoidaan ja rakennetaan yksityiskohtaisia narratiiveja pikaisesti esitettyjen kommenttien pohjalta. Tarkoitan, että välillä kommentin tarkoitus on vain sanoa “katso tuonne!” eli saada toinen miettimään tiettyä asiaa. Usein taustalla on “oikeita pointteja” ja selkeitä uskomuksia, joiden muotoileminen tarkemmin vain on vaikeampaa tai työlästä. Joskus, kuten Annan ja Bellan keskustelussa, väite kertoo vastareaktiosta, jonka toisen kommentti herättää. Virkkeet, jotka kirjaimellisesti tulkittuina eivät sano oikein mitään, voivat hyvinkin onnistua tällaisten viestien välittämisessä.

Käyttäisinkin termiä “matalan informaation väite” vain niistä huonoista tapauksista. Kun ei oikeastaan tiedetä asiasta, mutta sanotaan kuitenkin ympäripyöreitä mitäänsanomattomia väitteitä. Silloin, kun vahvaan väitteeseen “pidän tuota hyvin epätodennäköisenä” vastataan “on se mahdollista”, mutta peräännytään antamasta todennäköisyyksiä tai selittämästä, miksi se on todennäköisempää kuin “hyvin epätodennäköinen”. Väitteestä “matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus korreloivat positiivisesti” (sillä kaikki korreloi kaiken kanssa, lähtökohtaisesti puolet korrelaatioista ovat positiivisia ja tämän odottaisikin olevan positiivinen). Siitä, kun fraasia “on siinä hyviäkin puolia” käytetään yleispätevänä puolustuksena kritiikkiä vastaan eikä tarpeellisen nyanssin korostamiseksi.