Yksi tunnetuimmista kognitiivisia vinoumia koskevista testeistä kuuluu (käännettynä) seuraavasti:

“Linda on 31 vuotias, naimaton, suorapuheinen ja erittäin terävä. Hän opiskeli pääaineenaan filosofiaa. Opiskelijana hän oli syvästi huolissaan syrjinnästä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja osallistui myös ydinkokeita vastustaviin mielenosoituksiin.

Kumpi on todennäköisempää?

  1. Linda on pankkivirkailija

  2. Linda on pankkivirkailija ja aktiivinen feministiliikkeessä.”

Kirjassaan “Thinking, Fast and Slow” Daniel Kahneman kirjoittaa “Noin 85 % – 90 % useamman yliopiston kanditason opiskelijoista valitsivat toisen vaihtoehdon.”

Varmuuden vuoksi toistan: hyvin suuri osa ihmisistä (tarkemmin sanottuna yliopisto-opiskelijoista) arvioi väitteen muotoa “A ja B” todennäköisemmäksi kuin väitteen “A”.

Tuloksiin voi reagoida parilla tavalla. Yksi on ajatella “No mitä ihmettä, mistä tuo johtuu?”, muuttaa uskomuksiaan uuden tiedon valossa, miettiä onko tämä merkki jostakin suuremmasta ongelmasta, lukea jos ongelman syitä tiedetään ja reflektoida, löytyisikö omista ajatuksista mahdollisesti samantyyppistä ongelmaa.

Toinen reaktio on “Eihän kukaan nyt ole noin tyhmä! Tai siis, tarkoitan, että ehkä he ymmärsivät tehtävänannon väärin. Siis niin, että vaihtoehdossa 1 tarkoitetaan, että Linda on pankkivirkailija, mutta ei aktiivinen feministiliikkeessä.” Onhan itsestäänselvyys, että väite “A” on vähintään yhtä todennäköinen kuin väite “A ja B”, joten kyse on varmaan jostakin muusta.

Eli kysymys kuuluu: Onko kyse jostakin muusta? Tulkitsivatko vastaajat kysymyksen väärin?

Tästä konjunktioharhasta on tehty lukuisia tutkimuksia. Tässä neljä esimerkkiä lisää (käännökset minun). Esimerkit on poimittu Tverskyn ja Kahnemanin vuoden 1983 artikkelista Extensional versus intuitive reasoning: The conjunction fallacy in probability judgment.

Ensimmäinen esimerkki:

“Brittiläisessä Kolumbiassa suoritettiin terveystutkimus aikuisille miehille. Tutkimukseen osallistui ihmisiä eri ikäluokista ja ammateista. Anna parhaat arviosi seuraavista arvoista:

  • Mikä prosenttiosuus tutkimuksen miehistä on kokeneet yhden tai useamman sydänkohtauksen?
  • Mikä prosenttiosuus tutkimuksen miehistä on yli 55-vuotiaita ja on kokenut yhden tai useamman sydänkohtauksen?”

Tutkimuksessa 65 % arvioi jälkimmäisen prosenttiosuuden olevan suurempi kuin ensimmäinen.

Toinen esimerkki on Linda-ongelman variaatio, jossa pyydetään järjestämään annetut vaihtoehdot todennäköisyyden mukaan järjestykseen.

“Linda on 31 vuotias, naimaton, suorapuheinen ja erittäin terävä. Hän opiskeli pääaineenaan filosofiaa. Opiskelijana hän oli syvästi huolissaan syrjinnästä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja osallistui myös ydinkokeita vastustaviin mielenosoituksiin.

  • Linda on alakouluopettaja.
  • Linda työskentelee kirjakaupassa ja käy joogatunneilla.
  • Linda on aktiivinen feministiliikkeessä.
  • Linda on psykiatrinen sosiaalityöntekijä.
  • Linda on League of Women Voters -organisaation jäsen.
  • Linda on pankkivirkailija.
  • Linda on vakuutusmyyjä.
  • Linda on pankkivirkailija ja aktiivinen feministiliikeessä.”

85 prosenttia antoivat vastauksen, jossa järjestys on “aktiivinen feministiliikkeessä > pankkivirkailija ja aktiivinen feministiliikkeessä > pankkivirkailija”.

Kolmannessa esimerkissä osanottajia pyydettiin arvioimaan mahdollisen tennisottelun tapahtumia.

“Oletetaan, että Björn Borg pääsee Wimbledonin finaaliin vuonna 1981. Järjestä seuraavat tapahtumat järjestykseen todennäköisimmästä aloittaen.

  • Borg voittaa ottelun.
  • Borg häviää ensimmäisen erän.
  • Borg voittaa ensimmäisen erän, mutta häviää ottelun.
  • Borg häviää ensimmäisen erän, mutta voittaa ottelun.”

93 osallistujasta 72 % lankesi konjunktioharhaan.

Viimeinen esimerkki: vuonna 1982 pidetyn Second International Congress on Forecasting -tapahtuman osanottajia pyydettiin ennustamaan seuraavien väitteiden todennäköisyyksiä.

  • Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisten diplomaattisten suhteiden täydellinen katkeaminen jossakin kohtaa vuotta 1983.
  • Venäjä hyökkää Puolaan, ja Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisten diplomaattisten suhteiden täydellinen katkeaminen, jossakin kohtaa vuotta 1983.

Kullekin testiin osallistuneista 115 henkilöstä esitettiin vain toinen näistä väitteistä. Heillä ei siis ollut tietoa toisesta väitteestä, ja siten esimerkiksi ensimmäistä väitettä ei voinut tulkita väärin sulkemaan pois hyökkäyksen Puolaan. Ja miten kävi? Henkilöt, jotka kuulivat jälkimmäisen kysymyksen, antoivat keskimäärin huomattavasti suurempia vastauksia kuin ensimmäisen kuulleet.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Nämä eivät suinkaan ole ainoat aihetta käsittelevät tutkimukset. Lisää löytää Tverskyn ja Kahnemanin julkaisusta.

(Ei sillä, että sekään listaisi kaikkia aihetta käsitteleviä tutkimuksia. Lainaus työn johtopäätöksistä: “In the course of this project we studied the extension rule in a variety of domains; we tested more than 3,000 subjects on dozens of problems, and we examined numerous variations of these problems. The results reported in this article constitute a representative though not exhaustive summary of this work.”)

Syynä konjunktioharhalle on esitetty representatiivisuusheuristiikkaa. Ihmiset sekoittavat todennäköisyyden ja edustavuuden – sekoitetaan kysymys “kuinka todennäköistä tämä on” kysymykseen “kuinka edustava esimerkki tämä on tästä laajemmasta kategoriasta”. Pankkivirkailija-feministi-Linda vaikuttaa vastaavan paremmin annettua kuvausta, se tuntuu sopivan paremmin sen luomiin mielikuviin tai on samankaltaisempi kuvauksen kanssa kuin pelkkä pankkivirkailija-Linda. “Venäjä valloittaa Puolan, minkä seurauksena diplomaattiset suhteet Yhdysvaltojen kanssa katkeavat” kuulostaa sen tyyppiseltä asialta, mikä voisi tapahtua.

Ei kuitenkaan sovi erehtyä ja luulla, että kyseessä on vain väärinymmärrys eikä virhe. Lainaus Yudkowskylta:

“More than half the subjects still committed the conjunction fallacy when they were asked to bet. If people are betting on similarities instead of probabilities, if doctors are treating similarities instead of probabilities, that is not a “misunderstanding” that explains away the experimental result. It IS the representativeness heuristic and conjunction fallacy!

It doesn’t excuse the subjects if they “misinterpreted” the experimental instructions, because they are misinterpreting real life the same way. More than half of them bet on the conjunction fallacy. Understanding exactly how someone makes a mistake does not mean it is not a mistake. They still lose the bet. The patient still dies.”

Pääsemme sitten varsinaiseen pointtiin. Alussa mainittu jälkimmäinen reaktio, siis “ehkä ihmiset vain tulkitsivat tehtävänannon väärin”, on varsin kohtelias: sen mukaan ihmisillä ei oikeasti ole konjunktioharhaa, vaan väärä vastaus johtuu muista syistä.

Tässä tapauksessa kohtelias tulkinta on väärä. Ihmiset todella eivät hahmota, että konjunktiivisten väitteiden todennäköisyydet ovat pienempiä. Ihmisten ajattelussa todella on jotakin vialla.

Minusta tuntuu, että tällaista sattuu yleisemminkin: ihmisillä on taipumusta tehdä liian kohteliaita tulkintoja.

Ainakin itse muistan, että Kahnemanin kirjaa lukiessani mietin useaan otteeseen “ehkä ihmiset ajattelivat sitä asiaa niin, että…”, ja sitten heti seuraavassa virkkeessä Kahneman otti esiin toisen tutkimuksen osoittaen, että kyse ei ole tästä.

Paras veikkaukseni näiden tulkintojen syylle on jonkin sortin päivittämisen puute. Konjunktioharha (ja monet muut harhat ja vinoumat) olivat minulle uusia, ja sen sijaan että olisin päivittänyt uskomuksiani ja todennut “ahaa, nämä ovat oikeasti asia”, yritin keksiä muita selityksiä ehdotetuille harhoille (kuten “ehkä he vain tulkitsivat kysymyksen väärin”). Toisin sanoen rationalisoin vanhoja uskomuksiani.

Houkutus kohteliaille rationalisoinneille tulee osittain siitä, että on, no, kohteliasta uskoa parasta muista ihmisistä.

Tämä ei tietenkään ole hyvän epin mukaista.

Olisiko hyvä rationalisoida omia uskomuksiaan itsestään niin, että “ei minulla ole konjunktioharhaa, luin vain tehtävänannon väärin”? Ei tietenkään. Joten mikä rikkoo symmetrian, kun kyse onkin muista ihmisistä?

“Se, ettet tiedä varmaksi, mitä muiden päässä liikkuu. Ehkä sinä olet ymmärtänyt jotakin väärin”, kuuluu taas yksi kohtelias tulkinta.

On toki hyvä miettiä vähintään kahta erilaista selitystä, mutta kyse on siitä, rationalisoidaanko kohteliasta selitystä vai päivitetäänkö sitä samaan tapaan kuin joitakin “epäkohteliaampia” selityksiä. “Uskotaan kohteliaaseen tulkintaan, jos sitä ei ole täysin kumottu” on hölynpölyä.

“Mutta yleisesti on hyvä, jos ihmiset käyttäytyvät kohteliaasti toisiaan kohtaan.”

Tämä on tietysti totta, mutta tämä ei liity kohteliaisiin tulkintoihin. “Mitä uskomuksia minulla on?” ja “Miten minun kannattaa toimia näiden uskomusten valossa?” ovat aivan eri asioita. Vaikka väitteet “liian kohteliaiden tulkintojen rationalisointi on huono” ja “kohteliaasti käyttäytyminen on huono” voivat äkkiseltään kuulostaa samoilta, ne eivät sitä ole ja satun pitämään niistä toista oikeana ja toista vääränä.

Näkökulma “kun uskotaan ihmisistä vähän parempaa kuin mitä he ovat, niin ihmisillä on kivempaa” on hölynpölyä ei pelkästään siksi, että ystävällinen voi olla uskomusten ollessa muunlaisiakin, vaan myös siksi, että uskomuksilla on seurauksia. Jos uskoo liian hyvää, niin voi päätyä asettamaan vilpittömän luottonsa asioihin, jotka eivät ole sen arvoisia. Ehkä kokonaisuudessaan epätotuudenmukaiset uskomukset johtavat siihen, että ihmisillä ei olekaan niin kivaa. Juuri tällaisissa tilanteissa, joissa hyvä epi on näennäisesti ristiriidassa jonkin muun arvon kanssa, on hyvä painottaa sitä, että epi on tärkeää.