Joskus ihmiset ottavat keskusteluissa esiin joitakin ongelmia. Olen esimerkiksi muutamaan otteeseen törmännyt keskusteluun, joka alkaa “Yliopistossa ei opeteta asioita kovin hyvin” tai “Yliopistossa ei keskitytä erityisen hyödyllisiin/tärkeisiin asioihin”.

Miten tähän reagoidaan?

Välillä sanotaan, että asioille ei voi tehdä mitään: “Miten sinä muka mittaat, mikä on ‘hyödyllistä’ tai ‘tärkeää’?” Ja jos ratkaisua ongelmaan ei ole valmiina tai ongelma on vaikea, niin mitään ongelmaa ei ole.

Välillä sanotaan, että ongelmien analysointi on turhaa: “Mitä hyötyä siitä on, että me keksitään ongelmia opetuksessa, jos me ei kuitenkaan tehdä asialle mitään?” Ongelmien ratkomisessa ensimmäisen askeleen toivoisi kuitenkin olevan ongelman analysointi ja ratkaisujen pohtiminen, ja jos estää tätä vaihetta tapahtumasta, niin… Vaihtoehtoisesti voidaan toki soveltaa mantraa “Jotakin on tehtävä. Tämä on jotakin. Siispä tämä on tehtävä.”

Välillä sanotaan, että asiat ovat oikeastaan niin hyvin kuin voi olla: “Et voi parantaa opetusta osalle opiskelijoista ilman, että muiden oppiminen kärsii.” Status quo on hyvä, miltei paras mahdollinen: asiat eivät voisi olla paremmin. Voisi kuitenkin ajatella, että kritiikkiä esittänyt osapuoli on havainnut parantamisen varaa. Aiheesta voisi myös ensin keskustella, ennen kuin toteaa, ettei mitään ongelmaa ole. (Tiukan paikan tullen voi sitten peräytyä ensimmäiseen vaiheeseen sanomalla “no ehkä ongelmia on, mutta niille ei voi tehdä mitään”.)

Välillä sanotaan huumorihakuinen absurdi ratkaisuehdotus: “Yliopistot pitää lakkauttaa”. Tämäkin on oikein toimiva tapa katkaista keskustelu: “…niin tosiaan en ole tätä mieltä”, “joo joo se oli vitsi”, ja aiheen käsittely vakavasti on haastavaa.

(En koe ymmärtäväni tätä ilmiötä. Kommentin tuskin on tarkoitus olla oikeasti hauska – harvoin ihmiset tällaisille nauravat. Mutta mistä siinä on kyse? Onko kyseessä alitajuinen refleksi siihen, että joku kritisoi jotakin mitä itse pitää hyvänä tai mitä ei saa kritisoida, ja kritiikin esittänyttä kuuluu näpäyttää – samalla katkaisten keskustelun? Onko esitetty idea itselle niin vieras, että sitä ei osaa ottaa vakavissaan, ja siksi aiheesta vitsaillaan – samalla muuttaen keskustelun epävakavaksi? Vastaako kommentti sitä, että väite osoitetaan epätodeksi toteamalla, että sillä on absurdeja seurauksia – vaikkei lakkauttaminen oikeasti ole esitetyn kritiikin implikaatio? Vai onko keskustelunaihe epämukava, ja tilanteesta paetaan vitsillä? En tiedä.)

Välillä sanotaan jotakin muuta, millä sivuutetaan ongelman olemassaolo.

Joskus keskustelu sujuu hyvin.