Mitä yhteistä on seuraavilla tilanteilla?

  • Mietit, saapuuko kaverisi luoksesi sovittuun aikaan. Hän on muutaman minuutin myöhässä. Alkaa näyttää siltä, että hän on unohtanut.
  • Haluat tietää, sataako ylihuomenna. Katsot sääennustetta. Ennusteen mukaan silloin tuskin sataa.
  • Etsit avaimiasi. Muistat, että laitoit ne takin taskuun, ja avaat taskun. Tasku on tyhjä. Tajuat, että laitoit ne sittenkin olohuoneen pöydälle. Löydät avaimesi.

Ja mitä yhteistä niillä on seuraavien tilanteiden kanssa?

  • Luet tekstiä. Alat tarkastella sitä kriittisesti ja huomaat, ettei se anna oikeaa kuvaa käsitellystä aiheesta.
  • Juttelet kaverisi kanssa. Olette eri mieltä jostakin. Yritätte selvittää asiaa ja etsiä aiheesta tietoa, mutta keskustelun jälkeenkään ette ole samaa mieltä.
  • Mietit, mihin hakisit opiskelemaan tai töihin. Etsit tietoa vaihtoehdoista ja lopulta teet valintasi.

Ja seuraavien kysymysten:

  • Kuinka hyvin erilaiset järjestelmät, esimerkiksi joukkotiedotusvälineet tai tieteellinen tutkimus, onnistuvat tavoitteissaan?
  • Miten koulutusta voisi kehittää? Minkälaisia lopputuloksia eri muutoksilla saadaan aikaan?
  • Miten tällaisiin haastaviin kysymyksiin voidaan paremmin löytää vastauksia?

Vastaus: Keskeinen teema on uskomukset, niiden totuudenmukaisuus ja prosessit, joilla totuudenmukaisiin uskomuksiin päädytään.

Uskot, että kaverisi saapuu luoksesi – todella odotat, että kohta hän tulee – mutta olet väärässä. Tämä valkenee sinulle hiljattain ajan edetessä. Uskot avainten olevan taskussasi ja etsit avaimia sieltä, mutta uskomus ei ole totuudenmukainen: todellisuudessa avaimet ovat pöydällä. Lukemasi tekstin maalaama kuva maailmasta on mielestäsi väärä: tekstin pohjalta tulee vain epätotuudenmukaisemmat uskomukset. Työpaikkaa etsiessä pyrit saamaan totuudenmukaisemman kuvan siitä, millaisia vaihtoehdot ovat (ja siten selvittää sitä, miten ne vastaavat mitä haluat). Jos teemme tälläisen muutoksen koulutukseen, mitä tapahtuu? Tieteellisellä tutkimuksella pyritään tähän asiaan – kuinka hyvin siinä onnistutaan? Miten voimme ylipäätään selvittää tällaisia asioita?

Viittaan laajasti tähän konseptiin – siis uskomuksiin, niiden totuudenmukaisuuteen ja niitä muuttaviin prosesseihin – sanalla epi.

Kuten yritin esimerkeillä välittää, epiä koskevia eli epistemisiä kysymyksiä ja tilanteita tulee vastaan jatkuvasti, niin arjessa kuin vakavammissa tilanteissa ja yhteiskunnallisesti merkittävissä aiheissa. Uskomukset ovat fundamentaalissa asemassa: meillä ei ole suoraa pääsyä siihen, miten asiat ovat, vaan meillä on käytössämme vain uskomuksemme tästä.

Ideaalisti uskomukset vastaisivat totuutta, mutta näin ei tietenkään aina ole. Joskus, oikeastaan aika useinkin, ihmiset ovat väärässä jostakin. (“Ihmiset” tietysti sisältää minut ja sinut.) Tämä herättää muutaman jatkokysymyksen:

Miten ja miksi ihmiset ovat väärässä? Syitä on totta kai monia, mutta kenties löytyy yleisiä teemoja: on tällainen yleinen syy jonka vuoksi uskomukset ovat pielessä tällä tavalla, tai tällaiset tekijät saavat ihmisten epin heikkenemään.

Miten epiä voi parantaa? Sitä on välillä väärässä jostakin. Ehkä virheistä voisi oppia jotain. Yleisistä säännönmukaisuuksista voi huomata jotakin omalle kohdalle relevanttia.

Entä miten uskomuksia kannattaa yleisesti muodostaa?

Ja miksi välittää? Miksi hyvä epi on tärkeää? Vai onko se?

Tämä kokoelma koostuu kuudesta osiosta: “Työkaluja”, “Itsestäänselvyyksiä”, “Epävarmat uskomukset”, “Ansoja”, “Yhdessä” ja “Täydellinen maailma”.

“Työkaluja” on sitä miltä se kuulostaakin.

“Itsestäänselvyyksiä” käsittelee… ei oikeasti itsestäänselvyyksiä. Se on vähän monimutkaista.

“Epävarmat uskomukset” kertoo epävarmuuden käsittelystä ja todennäköisyyslaskennan tähän antamista työkaluista.

“Ansoja”-osiossa käsitellään muutamaa yleistä keskusteluihin ja ajatteluihin liittyvää ansaa.

“Yhdessä” käsittelee erityisesti keskustelutilanteisiin liittyviä huomiota.

“Täydellinen maailma” -tekstit kertovat siitä, kuinka maailma ei ole täydellinen.

Kokoelman jakaa kahtia välisoitto “Miksi uskot mitä uskot?” ja se huipentuu epilogiin “Epi on tärkeää”.

Lopussa mainitsen ajatuksiani inspiroineita muita materiaaleja. Olen myös tehnyt joitakin tekstikohtaisia muistiinpanoja.

Tekstejä ei ole pakko lukea järjestyksessä ja erityisesti eri osiot voi lukea haluamassaan järjestyksessä. Tekstit ovat pikemminkin laaja verkosto kuin sivu sivulta rakentuva tarina. Teksteissä on esimerkiksi runsaasti linkkejä toisiinsa, usein myös “aiemmasta” tekstistä “myöhempään”. Jos et tiedä, mistä aloittaa, kokeile Reflektointi, Kaukotila tai Probabilistinen ajattelu.

Kirjoitettu syksyllä 2023. Erityiskiitokset Akseli Jussinmäelle kattavista korjauksista ja ehdotuksista teksteihin.