“Jakaumat ovat leveitä”, kuuluu sanonta, ja ihmiset jos mitkä on keskenään hyvin erilaisia.

Siksi hämmästelenkin sitä, kuinka harvinainen on tietty tapa kokea maailma. Kuinka harvinaista onkaan olla metsässä ja nähdä puiden kilpailu valosta ja käynnissä oleva luonnonvalinta. Rakennukseen sisään astuessa huomioida päänsä yläpuolelle tuetut tonnit vahvistettua betonia. Nähdä ruohonjuuressa itsereplikoituva aurinkovoimalla toimiva tehdas. Puhuessa toiselle miettiä ilman kautta korvakäytävän saavuttavia paineaaltoja. Kirjaimen ilmestyessä tietokoneen näytölle kuvitella siihen käytettyjä tuhansia operaatioita.

Pääsen itse vain harvoin tuohon mielentilaan. En tunne ketään, jolle se olisi oletustila, enkä tiedä, onko sellaisia ihmisiä edes olemassa. Tämä näkökulma vaikuttaa ihmismielille syvästi epäluonnolliselta.

Too wonder-stale to wonder
 At each new miracle