“Jos olen nähnyt muita kauemmas, se johtuu siitä, että olen seissyt jättiläisten olkapäillä.”

“Seisot niin valtavien jättiläisten olkapäillä, että erehdyt luulemaan hartioita maankamaraksi.”

Viimeisten vuosisatojen myötä ymmärryksemme ympäröivästä todellisuudesta on kehittynyt valtavasti. Newtonin sanoin jättiläisten olkapäiltä näkee kauas. Kyse ei ole pelkästään siitä, ettei kauan sitten eläneillä ollut käsitystä DNA-molekyyleistä tai suhteellisuusteoriasta. Kyse on paljon perustavanlaatuisemmista eroista: ihmiset ovat entisaikaan olleet väärässä asioista, joita ei tulisi nykyään edes ajatelleeksi vaikeina kysymyksinä.

Otteita Steven Pinkerin kirjasta Enlightenment Now:

“If there’s anything the Enlightenment thinkers had in common, it was an insistence that we energetically apply the standard of reason to understanding our world, and not fall back on generators of delusion like faith, dogma, revelation, authority, charisma, mysticism, divination, visions, gut feelings, or the hermeneutic parsing of sacred texts.”

“The historian David Wootton reminds us of the understanding of an educated Englishman on the eve of the Revolution in 1600: He believes witches can summon up storms that sink ships at sea… He believes in werewolves, although there happen not to be any in England – he knows they are to be found in Belgium… He believes Circe really did turn Odysseus’s crew into pigs. He believes mice are spontaneously generated in piles of straw. He believes in contemporary magicians… He has seen a unicorn’s horn, but not a unicorn.

He believes that a murdered body will bleed in the presence of the murderer. He believes that there is an ointment which, if rubbed on a dagger which has caused a wound, will cure the wound. He believes that the shape, colour and texture of a plant can be a clue to how it will work as a medicine because God designed nature to be interpreted by mankind. He believes that it is possible to turn base metal into gold, although he doubts that anyone knows how to do it. He believes that nature abhors a vacuum. He believes the rainbow is a sign from God and that comets portend evil. He believes that dreams predict the future, if we know how to interpret them. He believes, of course, that the earth stands still and the sun and stars turn around the earth once every twenty-four hours.

A century and a third later, an educated descendant of this Englishman would believe none of these things.”

Historian saatossa ihmiset ovat ajatelleet maailmaa hyvin eri tavalla. Tämä koskee tietysti myös aikojensa suurimpia ajattelijoita. Aristoteles ajatteli, että jotkut ihmiset ovat luonnostaan orjia. Evoluutio on vain yksi niistä lukemattoman monesta Aristoteleen ajan jälkeen kehitetystä ideasta, joiden valossa tämä orjuusnäkemys näyttää vähemmän järkevältä. Myöhemmin 1600-luvulla elänyt Rene Descartes uskoi, ettei eläimillä ole sielua, koska ne eivät osaa puhua. Tämä voi kuulostaa validilta argumentilta, jos ei tiedä ajattelun tapahtuvan aivoissa, puheen tuottamisesta äänihuulissa, eläinten välisestä kommunikoinnista tai siitä, että jotkut ihmiset ovat puhekyvyttömiä. Nykyajan näkökulmasta nämä taas kuulostavat itsestäänselvyyksiltä, aivan kuten valistus ja tieteellinen vallankumous ovat itsestäänselvyyksiä.

Mutta Aristoteles ja Descartes ylsivät saavutuksiinsa ilman, että heitä edeltävät olivat kertoneet heille kaikkea nykyistä tietämystämme evoluutiosta, psykologiasta ja ihmisen anatomiasta. He tietysti tekivät paljon virheitä, jotka ovat nykysilmään ilmeisiä – mikä on juuri sitä, miltä kehityksen kuuluukin näyttää. Juuri he ovat niitä jättiläisiä, joiden olkapäillä nyt seisomme.

Heidän ja kaikkien muiden ihmiskuntaa eteenpäin työntäneen ansiosta pystymme parempaan. Me voimme nähdä vielä entistäkin kauemmas.