Muhun vetoaa matematiikassa vahvasti se, että siinä ei oo puutteellista informaatiota, vaan kaiken pystyy ainakin periaatteessa päättelemään nollista. Peli on aina “reilu”.

Vastaavasti oikean maailman jutut on kiehtonut mua pienempänä vähemmän. En oo tykännyt siitä, jos kyse on puutteellisesta informaatiosta, muistamisesta ja uuden informaation opettelusta.

Nykyään toi häiritsee mua vähemmän. Yksi syy on tietysti se, että vanhempana tietää enemmän asioita, niin informaation puute on harvemmin ehdoton este.

Toinen, kiinnostavampi syy on kuitenkin se, että osaan nykyään paremmin käsitellä tietämättömyyttäni. Vielä täysi-ikäisenäkin mulla on ollut herkästi “en minä tiedä miten politiikka toimii” -tyylisiä asenteita. Oon kuitenkin hiljalleen oppinut operoimaan siitä huolimatta, että on paljon puutteellista informaatiota (sen sijaan, että totean vain “en tiedä” ja annan asian olla).

En tiedä, mistä toi on lähtenyt liikkeelle. Siinä on varmaan sitä, että oon nähnyt joidenkin ihmisten ottavaan generalistiroolia ja miettivän monenlaisia asioita – että hetkinen, näin saa tehdä! Juomavedestä löytyy stereotypia ihmisestä, jolla on vahvoja mielipiteitä joka aiheesta ja minkä minä olen tulkinnut sanovan, että noin ei kannata toimia. Toinen ääripää eli “minä pitäydyn ottamasta kantaa ja puuttumasta mihinkään, mistä en ole täysin varma” on kuitenkin ihan yhtä haitallinen. (Related: No arrognace like that of the recently humbled.)

Lopetukset on vaikeita. Kuvitelkaa, että sanon tässä jotenkin inspiroivasti, että on OK miettiä asioita joita ei ymmärrä täydellisesti.