Välillä mietin muistoja varhaislapsuudestani. Tänään satuin miettimään sitä, kuinka ollessani 4-7 vuotta vanha meidän kotona ei vielä ollut nettiä tai se alkoi olla uusi juttu. Niin pienenä oli harvinaista ja mieleenpainuvaa, kun pääsi pelaamaan matopeliä äidin kännykällä. Mutta vielä kiinnostavampaa oli ehkä pari vuotta myöhemmin, kun pääsin pelaamaan isoveljen(?) kännykällä peliä, jossa… muistan oikeastaan tosi huonosti, mitä siinä tehtiin, mutta sen muistan, että siinä pelattiin kaksinkamppailua muutaman eri kognitiivisen tehtävän parissa. Voisi veikata, että yksi esimerkki on jonkin sortin muistipeli.

Tuon ajan termistöllä sitä olisi varmaankin kutsuttu “aivopeliksi”, ja sen ajan teknologialla pelattiin varmaankin kovakoodattuja algoritmeja eikä muita ihmisiä vastaan, tai parhaassa tapauksessa BlueToothin kautta. Muistan myös, että peli antoi lukemia, joista tulkitsin pärjänneeni niissä tosi hyvin, mikä tuntui todella palkitsevalta. Jos en olisi ollut isoveljen lainaaman puhelimen varassa, niin olisin varmasti pelannut sitä paljon enemmän, vähintäänkin niin paljon että muistaisin mitä siinä tehtiin.

Heijastellessani noita aikoja siinä on jotakin todella toiveikasta. Aistin sitä samaa toiveikkuutta, kun kuulen minua vanhempien ihmisten kertovan siitä, millaista oli elää läpi internetin synnyn ja nousun. Internet mahdollistaa esimerkiksi sen, että tavallinen kotiäiti Kangasalta pystyy tarjoamaan lapsellensa aivopelejä. Valtava potentiaali.

Harmikseni totean, että toiveikkaat ajatukseni tuosta potentiaalista ovat jääneet realisoitumatta aivopelien saralla. Aikaa on vierähtänyt kaksi vuosikymmentä. Pelejä, joita nykyään on mahdollista rakentaa, ei pysty vertaamaan Nokia 3310:n matopeliin. Hyviä pulmapelejä on varmasti tehty, mutta siihenkö se jää? Missä on pelit, jotka ovat hauskoja ja jotka parantavat yleishyödyllisiä kognitiivisia kykyjä? Onko ongelmana kysynnän puute, pelisuunnittelun vaativuus vai riittämätön ymmärrys kognition toiminnasta? Missä on pelit, jotka harjoittavat päätöksentekoa epävarmuuden alaisuudessa ja informaation aggregointia, tehokasta kommunikaatiota ja yhteistyötä, virheellisesti laukeavien kognitiivisten heuristiikkojen havainnointia ja korjaamista, uusien konseptien ja prosessien nopeaa omaksumista, hämmentävien asioiden selvittämistä kohdennetuilla testeillä ja kokeilla, tarkkaa suunnittelua ja haasteiden ennakkoon aavistamista, monenlaisten hypoteesien ja ideoiden generoimista, massiivisten ihmisjoukkojen koordinointia yhteisen ongelman ratkaisemiseksi, epänollasummapeleissä kaikille epäedullisten tilanteiden välttämistä tai epistemisten erimielisyyksien tilassa toimimista?