Kirjoittaminen muuttui paljon palkitsevammaksi siinä kohtaa, kun se oli instrumentaalista omaan ajatteluun ja ongelmien ratkomiseen.

En oo ihan varma, missä kohtaa tuo muuttui. Peruskoulusta on vaikea muistaa tilanteita, joissa kirjoitin asioita paperille sen takia, että en ois saanut asioita mietittyä ilman sitä. Kisamatikan puolella sen sijaan tuli heti vastaan tilanteita, joissa tarvitsi paperia.

Alakoulussa mä en tykännyt kirjoittamisesta, ja en uskonut, että tulisin isona kirjoittamaan paljon. (Se sattumoisin myös low-key vähän harmitti/hävetti mua, koska ajattelin kirjoittamisen olevan sellainen high-status intellektuaalinen asia.) Sitä varmaan selittää tuo, että esim. lomakertomuksista en kokenut saavani mitään irti itselleni, vaan se oli puhtaasti vaan sitä, että saatiin opettaja tyytyväiseksi kirjoittamalla 20 lausetta.

Tiedostan toki argumentin, että kirjoittamista pitää harjoitella jotta sen oppii, eli kyllä mä varmaan jotakin sain niiden paljon kammoksumieni lomakertomusten kirjoittamisesta. Mutta emt., en mä silti tykännyt siitä.

Jos kirjoitustaidon harjoittaminen olisi optimoitu mun kaltaisille lapsille, niin oisin varmaan tykännyt enemmän esim. kommunikointihaasteista: yhdelle lapselle näytetään hyvin yksinkertainen kuva (tyyliin monikulmioita tai tikku-ukkoja), sen pitää kuvailla sitä tekstimuodossa, sitten toinen lapsi lukee sen tekstin ja koittaa rekonstruoida kuvan.

(Oisin tykkäämisen lisäksi saattanut myös harmistua, kun muut lapset on ihan tyhmiä eikä tajua mitä mä tarkoitan, ja kun muut lapset ei osaa kirjoittaa kunnolla, mutta se taas on täysin pedagogisten tavoitteiden mukaista.)

Ja nykyään taas kirjoitan jatkuvasti isolla volyymillä. Osittain siksi, että se vaan on kivaa ilmaista omia ajatuksiaan noin sosiaalisesta näkökulmasta. Ja paljolti siksi, että mä vaan oon paljon fiksumpi silloin, kun mulla on modernin tietokoneen kaltainen kirjoitustyökalu käytössäni - sitten kun haluaa oikeasti miettiä vaikka jotakin tekoälyjuttuja, niin mä oon (suhteellisesti) about kyvytön siihen ilman mahdollisuutta kirjoittaa asioita.