Olli: Nopee viiden sekunnin arvio. Kuinka monta tiiltä tuossa seinässä on?

[3 sekuntia kuluu]

Olli: Mulla on arvio.

Konsta: Mullakin.

Meeri: Ookoo. 8000.

Konsta: 2000.

Olli: 4000.

[Tapahtuu tarkempaa tilinpitoa]

Konsta: Korkeussuunnassa 40 tiiltä. En laskenut tiilien määrää tarkasti, vaan [heiluttelee käsiään] silmämääräisesti puolitin, puolitin, puolitin ja sitten laskin.

Olli: Oo toi on hyvä trikki, en oo aiemmin tajunnut.

[Laskemista]

Olli: Ookoo eli mun vika arvio on 5600.

Meeri: Eli mää olin lähimpänä.

Olli: Oikeastaan ei, geometrisella asteikolla mää olin lähempänä, koska sqrt(2) > 1,4 [ja siten sqrt(4000 * 8000) = sqrt(2)*4000 > 5600].

Meeri: Mää luulen että sun arvio on alakanttiin ja mää olin oikeesti lähempänä.

Olli: Tää on nyt varmaan tällainen consider your appetite for disagreements -tilanne. Kaksi tyyppiä analysoi pokeritilannetta, yksi pitää yhtä siirtoa parempana ja toinen toista, sitten siitä väännetään, ja selviääkin, että yksi ajattelee yhden pelauksen antavan 1% paremmat voittotodennäköisyydet ja toinen toisen antavan 1% paremmat. Ne tyypit ei oo oikeesti niin eri mieltä, vaikka näyttääkin siltä.

Konsta: En saanut ajatuksesta kiinni, selitätkö lisää?

Olli: Mä ja Meeri nyt näennäisesti ollaan eri mieltä: “mää olin lähempänä”, “ei kun mää!” Mutta jos sä kysyt multa ja Meeriltä meidän parasta arviota sen seinän tiilimäärästä, niin mun arvio on tyyliin 5550 ja Meerin on 5650. Tuo ei ole oikeasti erimielisyys; meillä on käytännössä sama paras arvio.

Olli: Vaihtoehtoisesti: Jos sä kysyt Meeriltä todennäköisyyttä sille, että tiiliä on alle 5600, niin se heittää varmaan 45%. Ja mä heittäisin tyyliin 55%. Toi ei oikeasti ole erimielisyys.

Olli: Tää on yleisempi ilmiö: kun asioita miettii probabilistisesti, niin huomaa, että monet erimielisyydet ei ookaan erimielisyyksiä. Oon miettinytkin, että voisin kirjoittaa tästä. Kirjotan tänään, nyt on hyvä oikeen elämän esimerkki pohjalla.