Näin tänään Aalto-yliopistolla lojumassa “Tieteen uudet näkymät – Elämän etsintä avaruudesta” -kirjan. Pistin huomiolle pitkälti siksi, että se oli Tieteen Kuvalehden julkaisema.

Kirjassa oli paikoitellen aika ronskeja väitteitä tulevaisuuden ennustuksiin liittyen, esim. jossakin infoboksissa vaan lukee “2035 » Elämää on löydetty joltain muulta Linnunrataan kuuluvalta kappaleelta. Elämä perustuu siellä hiileen kuten Maassakin.” Kirja on vuodelta 2016. (Samalla aukeamalla oli myös minusta epäperusteltuja väitteitä siitä, kuinka “luultavasti [avaruusoliot] muistuttavat ihmisiä ja niillä on kaksi jalkaa, kaksi kättä ja yksi pää”.)

En yhtään ihmettele, että avaruusolioihin liittyy kaikkea huuhaata ja pseudotieteellisiä assosiaatioita. Paha siitä, kun kirjan sadasta sivusta varmaan iso osa on ihan faktuaalisesti hyvää selitystä siitä, miten avaruutta tutkitaan, niin lukija saattaa niistä vakuuttuneena sokeasti uskoa myös noihin.

Toisaalta näen toki sen, että juuri tämäntyyppisillä kirjoilla kehitetään lasten (ja aikuistenkin) kriittisen ajattelun taitoja, kun kirja on Tieteellisen Auktoriteetin julkaisema ja isoimmilta osin pätevää selitystä alan tutkimuksesta, ja sitten väliin sujautellaan vähän mitä sattuu. Pitäisin kuitenkin varani, jos testi on liian vaikea ja missään ei kerrota, että kyseessä oli testi.