Äänestämiseen liittyy normi, että ihmiset ei kerro toisilleen, ketä ne äänestää. En ole kirjaimellisesti koskaan ennen äänestämistä kuullut kenenkään tuntemani ihmisen kertovan, ketä ne aikoo äänestää.

Minä itse poikkesin normista ja kerroin meppivaalien alla ketä äänestin. Yksi mun kavereista deferoikin muhun ja äänesti samoin. Hiljattain hän kaveriporukan kesken kertoi tehneensä noin, ja ihmiset alkoi nauramaan. (Taisin kuulla “kultti”-sanaakin heitettävän.)

Musta toi normi on ihan hölynpölyä. Äänestäminen nähdään Hyvin Tärkeänä Asiana ja sitten… on vaan jotenkin päätetty, että aiheesta ei keskustella? Että jokanen vaan on omillaan eikä saa kuulla muilta ihmisiltä argumentteja, ehdotuksia ja mielipiteitä? Koska sehän voisi olla Poliittista Vaikuttamista – gasp! – josta kaverin kanssa käydyt keskustelut on tietysti pahin muoto, johon ihmiset saattavat törmätä.

En myöskään ole kovin optimistinen sen suhteen, kuinka paljon äänestäjät keskimäärin käyttää itsenäistä ajatustyötä ehdokkaansa valintaan. En usko, että “käytin viisi minuuttia ehdokkaani valintaan” on asia, jota ihmiset kovin ylpeästi mainostaa toisilleen, eli vaikka tunnenkin politiikkaan syvemmin perehtyneitä, niin pahoin pelkään, etteivät he ole edustava otos edes omasta sosiaalisesta kuplastani.

Ehdotin joskus, että kaveriporukan kesken arvotaan yksi henkilö, joka saa päättää, ketä kaikki äänestää. Toi vaikutti musta Pareto-parannukselta status quoon verrattuna: ainoastaan yhden henkilön tarvitsee perehtyä siihen, ketä kannattaa äänestää, ja sen kannattaakin perehtyä vähän syvemmin, kun sillä on yhden äänen sijasta kuusi ääntä huolehdittavana.

(Asiasta puhuessani sain lähinnä vain omituisia katseita ja “et kai sä oo tosissasi” -reaktioita, ja toki myös vitsailua lupauksen rikkomisesta. Musta tuntu, että ne ihmiset ei vaan tajunnut soveltaa periaatetta “miettimällä asioita pidempään voi päätyä parempiin lopputuloksiin” äänestyspäätöksiin, vaikka koitin avata sen auki. Oon alkanut miettimään, että tuo periaate ei ehkä olekaan common knowledge.)

Kaikki tämä käy hyvin järkeen, jos ihminen näkee äänestämisen itseilmaisun muotona. Jos taas näkee sen asiana, jolla on oikean maailman implikaatioita ja johon liittyy edes hitusen epistemistä epävarmuutta, niin voisi harkita keskustelua ja koordinointia muiden kanssa.